28. syyskuuta 2015

And I wish I could get lost in the stars. Listen, there’s a hell of a universe out there.

 photo bp3_zpsjctw92fz.jpg  photo bp14_zpszkmbghoh.jpg  photo bp2_zpssyzpepmf.jpg  photo bp19_zpssd65trvm.jpg  photo 2015-09-20 12.13.48 1_zpsuxxyesv4.jpg  photo bp16_zpsugakp7kx.jpg  photo 2015-09-21 07.58.51 1_zpscj7zxqus.jpg  photo 2015-09-21 02.31.12 1_zpsugdsezca.jpg  photo bp7_zpskmq6nde2.jpg  photo bp5_zpsj1wwlvts.jpg  photo bp13_zpsmtw297yh.jpg  photo bp18_zpsfkgnipkg.jpg  photo bp17_zps181sv250.jpg  photo bp10_zpsrgnkxhkq.jpg  photo 2015-09-20 10.36.27 1_zpsqc8rgxn1.jpg

Vielä viikko sitten aurinko porautui ihoon enkä tiennyt miten päin olla kun kaikki pakahdutti; turkoosi vesi Tonavassa, uskomattoman kauniit talot, taivasta hipovat puut ja semmoinen tunne täydellisestä läsnäolosta. Unkarissa päivät täyttyivät kakuista ("voidaanhan ostaa enemmän kuin kaksi palaa?"), markkinoista, suklaafestivaaleista ja päämäärättömästä vaeltelusta, enkä ehkä ole koskaan nähnyt mitään niin kaunista tai aikoihin ollut niin raukeana, kuin niinä iltoina kun istuttiin ylhäällä kuninkaanlinnan aidalla tai Margit-saaren reunalla katsomassa kaupungin valoloistoa. 

 photo bp4_zpsjyzn0ks4.jpg photo bp15_zpsyrarrtdz.jpg  photo bp12_zpsjbcl81in.jpg  photo bp9_zpslzrwq8be.jpg  photo 2015-09-21 08.05.43 1_zpsgxila4p2.jpg  photo bp_zpsvtkftbc6.jpg  photo bp20_zpsedv3azbp.jpg  photo bp8_zpsmgznagbo.jpg

Mutta vaikka rakastinkin sitä, miten illallakin tarkeni mekko päällä, on hyvä olla kotona ja hengittää syksyä sisään. Kaikki on keltaista, pehmeää ja syleilevää ja itkettää seisoa  oksien läpi paistavien auringonsäteiden keskellä metsässä ja katsoa kun kaikkialla sataa keltaisia lehtiä ja kuunnella rauhoittavaa havinaa.

4 kommenttia: