27. heinäkuuta 2015

Että sanoin rakastavani aika monta kertaa silloinkin kun en rakastanut ja että se ei ole synneistä suurin

 photo 2015-07-16 06.50.53 1_zpsjrss9hqf.jpg  photo tampere_zps2ztb7vz7.jpg  photo tampere5_zpslbsjzqvl.jpg  photo tampere4_zpsj2jdwnf2.jpg  photo tampere2_zpsv90bxc49.jpg  photo tampere6_zpsvmg3qeqn.jpg  photo tampere3_zpsxikgcrcd.jpg

Oon koettanut monesti selittää miltä Tampere tuntuu, mutten ikinä löydä oikeita sanoja.
Tampere tuntuu siltä, miltä tuntuu haistaa syreeni ensimmäistä kertaa talven jälkeen.
Siltä, että joku kannattelisi koko ajan muutaman sentin ilmassa.
Se tuntuu lämpimältä ja turvalliselta, semmoiselta miltä isot villapaidat ja takkatuli tuntuvat.
Siellä ilma menee keuhkoihin vaivatta ja onni tuntuu vatsanpohjassa asti.

En ole koskaan pelännyt, vihannut tai ärsyyntynyt Tampereella. Nauranut vaan kun viimeinen juna kotiin onkin lähtenyt viisi minuuttia sitten ja rakastanut. Rakastanut ja kellunut, saanut suudelmia sateessa ja lintujen alla. Hyväksynyt sen, että asioilla on tapana päättyä ja löytänyt hyvän olon ja tasapainon sen jälkeen.

Tampere on se jokin, joka muistuttaa että elämä on kaikesta huolimatta kaunista.

6 kommenttia:

  1. <3 oih laukontori. sinä oot tosi ihana

    VastaaPoista
  2. Vaikka täällä tuntuu jo kodilta niin tulee silti ikävä Tamperetta kuvaathan häntä jatkossa vielä lisää? ;(

    VastaaPoista