29. kesäkuuta 2015

Olen kasvanut kiinni maahan, lapsuuden maisemaan

 photo taumlhtis_zps9mviyyj8.jpg  photo taumlhtis2_zpszfyy9k9g.jpg  photo taumlhtis10_zpstqrltcyg.jpg  photo taumlhtis9_zpsbzagxvov.jpg  photo taumlhtis7_zps7wkk93ac.jpg  photo taumlhtis5_zpsaxeq4kys.jpg  photo taumlhtis13_zpseaawgwuy.jpg  photo taumlhtis8_zpsstiqi52v.jpg  photo taumlhtis12_zpsg8lhyrx6.jpg  photo taumlhtis6_zpsu7u7h8eu.jpg  photo taumlhtis10_zpstqrltcyg.jpg  photo taumlhtis3_zpsbixsmrfi.jpg  photo taumlhtis14_zps5wzi4xy8.jpg  photo taumlhtis11_zpsqihb36on.jpg

Ajettiin kolmeksi päivää pakoon kaupungin hälyä, ostettiin niin paljon ruokaa ettei tarvitsisi palata kauppaan (tarvitsi kummiskin kun karkit uhkasi loppua) ja kumottiin monen monta lasillista viiniä. Tiedän kuuluvani tuonne enemmän kuin minnekään. Tunnen jokaisen kiven, kummun ja kannon enkä osaa hengittää missään muualla yhtä vaivattomasti saati olla missään yhtä onnellinen kuin maatessani aamuauringossa viileällä nurmikolla tai kävellessäni samoja peltojen reunustamia teitä tuulen heitellessä tukan sekaisin. Osaan kertoa mistä kohtaa tapetit repeilevät, mikä portaista narahtaa ja missä on lähiympäristön parhaat autiotalot. Vaikka rakastankin kaupunkia ja Helsingin katuja, en ole missään yhtä kotona kuin Tähtiniemessä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti