23. huhtikuuta 2015

Ja monta kertaa kaikessa on vain ajasta kysymys

 photo huhti3_zps7ejixebm.jpg  photo huhti2_zpsndvjfkqi.jpg  photo huhti4_zpshvb4pxau.jpg

Elämä veti yhtäkkiä maton jalkojen alta ja jätti huojumaan varpaiden varaan. Muistutti ettei mihinkään pitäisi uskoa ja luottaa sokeasti. Olen siis keskittynyt entistä enemmän niihin asioihin, jotka saavat olon tuntumaan kepeämmältä: metsissä samoillessa pakahduttaa sinivuokkojen kauneus ja kevään tuoksu, meren äärellä istuessa on helppo hukkua linnunlauluun ja liueta tuuleen. Olen nähnyt leskenlehtiä ja sitruunaperhosia sekä itkenyt auringon laskiessa peltojen taa. Tuleva kutkuttaa ja erityisesti pelottaa, mutta on myös vahva tunne siitä, että kaikesta seuraa vielä paljon hyvää.

9 kommenttia:

  1. Joo, hengittäminen on hyvä, komppaan ylempää puhujaa.

    Tuo otsikon ajatus on lohdullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ootte ihastuttavia kaikki!
      Se on mustakin, vaikka se voi samalla olla myös tosi surullinen.

      Poista
  2. Pidän tuosta ensimmäisestä kuvasta, sinisestä ulkona.

    Metsä osaa kyllä pakahduttaa, rauhallisella elämällään.

    Sydän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Pidän kans siitä rauhasta mikä siinä jotenkin on

      Poista
  3. selvitään kaikesta eikö niin?

    onneks on kevät ja onnellisuus pelkästään äiti auringon olemassaolosta on rajaton.

    voimia söpönen, aika korjaa kyllä!

    VastaaPoista
  4. Miten näin tän vasta nyt. Rakas <3

    VastaaPoista