10. marraskuuta 2014

toisinaan kaipaan aikaa jolloin auringon nousu sattui ja sydämeni oli missä lie

 photo jenni_zpse731cd7c.jpg  photo retki3_zpsa005d1f6.jpg  photo bile_zps659559a1.jpg  photo jenni2_zps90dd25bd.jpg  photo bile3_zps41a612f2.jpg  photo retki2_zpsea7c3d43.jpg  photo bile2_zps192dd116.jpg  photo retki_zpse8fcd2d4.jpg

Elämä on kohdellut lempein ottein. Tarjonnut porkkanakakkua, ilmaista punaviiniä juhlissa joissa en osannut asettua, vuohenjuustoa kuutioina ja auringon, joka lämmitti ja sai aikaan varjoja oikeisiin paikkoihin. Aamubussissa surin sympaattista omenapuupihaista taloa, joka ajettiin maan tasalle asukkaiden hylättyä sen, mutta sentään olen saanut suudella kaunista tyttöä ja lukea runoja. 

2 kommenttia: