29. syyskuuta 2013

And I'm feeling fine, we've made it to the coastline



Viime tammikuussa makasin kolme tuntia lakanoissa laskemassa lintuja katosta,
punaisia yli 50
                  sinisiä vähemmän 
                                                       vihreistä en tiedä mutta niistä pidin.

Viime tammikuussa hukkasin itseni. Tai ehkä jo aikaisemmin. 
Ehkä jäin lintuihin, niihin vihreisiin. Ehkä jonnekin muualle.

Nyt taidan kuitenkin olla tässä taas, lähes kokonaaan
vaikken jaksaisikaan enää lukea yhtäkään sivua tai yhtäkään sanaa.

Mutta onneksi mikään ei haittaa. Ei varsinkaan kun on syksy.
Pian voi haravoida lehtikasoja joihin kaatua.

6 kommenttia:

  1. Tänneppä pitkästä piiitkästä aikaa eksyin. Hei ihanat sanat! Keksitkö ite vai otitko jostain? Jos itse keksit, niin otappas haaveeksi kirjoittaa kirja ja eikun tuumasta toimeen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi terhiseni! ihan itse kaadoin ajatuksia kirjoituskenttään, joten mhihi kiitos :---) voi apuva en tiedä osaisinko tai uskaltaisinko koskaan kirjoittaa ihka oikeaa kirjaa!

      Poista
  2. tästä talvesta tulee tosi hyvä ja voidaan pelata trivial pursuittia ja aliasta ja myöskin räjäytellä muffinsseja meiän uuniin niin että kevät vaan juoksee kohti :-)

    linja-autojen perässä voi juosta tai haistattaa pitkät ja napata pyörän jolla pääsee mihin ikinä tahtoo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muru! kuulostaa oikeen hyvältä :--) voidaanhan sit myös pitää leffailtoja ja pyjamapileitä joissa lyödään toisiamme hidastetusti tyynyillä alusvaatteisillamme niin että höyhenet vaan lentelee! pus

      Poista