11. kesäkuuta 2013

Itkinkin jotain, ehkä yleistä kauneutta, ehkä odottamattoman ylevää tunnetta

 photo protu4_zps9dc1afb4.jpg  photo protu6_zpsfa400b93.jpg  photo protu9_zpsbb728435.jpg  photo protu8_zps0da61293.jpg  photo protu3_zps0754ef04.jpg  photo __kauneinkuva_zps5b6c1044.jpg  photo protu2_zps3ba27d3b.jpg  photo protu_zps03548668.jpg  photo protu5_zps157f5011.jpg  photo protu7_zpsa97ebffe.jpg

Juostiin usvaisilla ja ei-niin-usvaisilla pelloilla, tehtiin unisieppareita ja opeteltiin kasvipainantaa, musisoitiin keskellä yötä ja autotietä,  tutkimusretkeiltiin, nukuttiin mitättömästi, hipsuteltiin ja rapsuteltiin, naurettiin ja hymyiltiin niin paljon etten uskonut poskipäiden kestävän niin paljoa iloa, keskusteltiin siitä kutittaako viikset suudellessa ja tarttuuko niihin ruokaa ja  oltiin vaan käsittämättömän onnellisia. Tai ainakin minä olin. Oi protu ja ihastuttavimmat ihmiset. Oi elämä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti