25. heinäkuuta 2012

Saying nothing, that's enough for me


Hastings oli uskomattoman suloinen. Kissoja ja kahviloita oli kaikkialla ja ihmiset ystävällisiä. Koko reissun aikana oli ehkä viisi sateetonta päivää, mutta se ei haitannut ei sitten laisinkaan, koska seura oli aivan huikeaa. Meidän ryhmä koostui pääosin ruotsalaisista, jotka oli kaikki niin käsittämättömän mukavia ja mahtavia ihmisiä, että en voi ymmärtää. Kolmen viikon aikana tuli pariisin ja hastingsin lisäksi nähtyä lontoo, eastbourne ja brighton. Ja rahaa paloi. Hihi.

Mutta oi etten aivan unohda, niin täällä majailtiin!

Isäntäperheestä sen verran, että parempaa ei oltaisi voitu saada. Brenda oli 65-vuotias vanha nainen, joka eleli tuon ylempänä näkyvän oranssin karvaisan otuksen kanssa, joka kantaa nimeä Henry. Saatiin oikeaa hyvää ruokaa joka päivä, mahtavaa juttuseuraa, paljon naurua ja niin paljon teetä että siihen kyllästyisi jos se olisi mahdollista. On muuten maailman parasta teetä. En yhtään ihmette miksi ne juo sitä niin paljon. Mutta tosiaan lyhyesti sanottuna reissu oli mahtava lukuunottamatta pieniä juttuja ja joo voi tahtoisin takaisin.

4 kommenttia: