27. heinäkuuta 2012

Pakota minut muistamaan kuinka helppoa on puhua


Oltiin rappiomuusikoita jälleen. Tällä kertaa meri ei kastellut ja rahaa tuli. Ja uusia tuttavuuksia. Yöllä keitettiin pannullinen teetä ja kiivettiin termospullojen kanssa vanhan korkean koulurakennuksen katolle kuuntelemaan hiljaisuutta ja ihmettelemään maailmaa. En voi ymmärtää miten omistan näin hurjan huikeita ihmisiä ympärilläni. Mitä mä olen tehnyt saadakseni ne. Voi elämää. Se on aika huippua, edelleen.

5 kommenttia:

  1. Toi vikan kuvan blondi näyttää ihan yheltä mun kaverin kaverilta :D tiiätkö nimee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. siis tuo poika? tiedänhän toki, tuukka on mun hyvä ystävä :D

      Poista
    2. minä täällä hei! kuka on kaverisi kaveri, anonyymi? :----D

      Poista
  2. vaikutat ihanan positiiviselta :--)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hihi voi kiva kuulla ihanaa jos se välittyy! :--)okei ehkä sen olis vähän hankala välittyä kun mä olen aina vaan sillein aaa ihanaa kaikki

      Poista