20. kesäkuuta 2012

Oisin joku merimies tai sellanen

Se on aina yhtä kummallista kun huomaa omistavansa ympärillään ihan huisin mahtavia ihmisiä, joita ei vielä jostain syystä tunne kunnolla. Tänäänkin Liida, johon tutustuin syksyllä ihmisten kautta ja jonka kanssa mä olen satunnaisesti jutellut ja jota olen satunnaisesti pikaisesti välillä nähnyt, matkusteli pitämään mulle seuraa enkä muista millon viimeksi olisi ollut näin mukavaa. Kierreltiin Helsinkiä ja syötiin itsetehtyä lohipastaa meidän katolla ja puitiin kaikkia maailman asioita.


Ylläoleva on salaattia vaikkei heti ehkä uskoisikaan. Oli muuten hyvää! Mutta oivoi elämä on niin hurjan ihanaa tällä hetkellä ja onnellisoin ihan hitsisti koko ajan. Yksin kotona oleminen on parasta ja kaikki muukin. Onnellisoikaa tekin, mä menen soittamaan kitaraa! Adios.

2 kommenttia: