5. toukokuuta 2012

Toisinaan kaipaan aikaa jolloin auringonnousu sattui ja sydämeni oli missä lie

Maanantaina istuin kaisaniemessä ja ruttopuistossa maailman mahtavimpien ja mukavimpien ihmisten kanssa, puhuin tuntemattomille, näin ystäviä, hymyilin, nauroin, pusuilin, halailin, iloitsin, nautin auringosta ja lämmöstä, lauloin, soitin ukulelea huonolla menestyksellä (onneksi muut osasi), matkustin taksilla, söin liian vähän ja olin hurjan onnellinen. Elämä on ihanaa.

2 kommenttia:

  1. wtf, tuukka kerto mulle sen vapusta mut en arvannu et bongaisin kuvia siitä täältä :::::: DD

    lauantaimurhetytto.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hah! mutta juu tuukkis vieraili helsingissä niin saatiin nauttia sen seurasta jälleen :--) hassua jotenkin että molemmat tunnetaan tuukka. tai en tiedä. hihi.

      Poista