3. maaliskuuta 2012

Kysyn voisko täällä rakkautta saada jos voi saman antaa

Jotenkin niin epätodellinen olo. Heräsin enkä ollut ihan varma mikä vuosi, päivä, vuodenaika tai miksi kello on yhdeksän, ulkona paistaa aurinko ja olen hereillä omassa sängyssä. Hiljalleen mieleen kulkeutui muisto Arto Tuunelasta, mahtavasta musiikista, mahtavista ihmisistä, kitaransoitosta ja muutenkin istuskelusta hyytävässä tuulessa ja eturivistä. Pariisin kevät oli siis mahtava. Jälleen kerran. Ja ulkona on kevät.


Tänään soundsit. Kiitos ja hei, mä menen nyt syömään pannukakkua keittiön lattialle. On mukava olla yksin kotona.

ps. elämä on ihanaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti